Pimeää, synkkää, masentavaa....

Juuri sitä se on ollut muutamat kuluneet kuukaudet... Jos aivan tarkkoja ollaan, niin onhan niitä ehtinyt vierähtää nelisen kappaletta. Ongelmilla on tapana tuppaa kasaantua ja niin tämänkin projektin osalta. Ongelmia on ollut kunnan päätösprosessin kanssa. Joka on pitkä kuin nälkävuosi!

Poikkeamispäätöstä lykättiin ja lykättiin, pyydettiin lisäselvityksiä selvityksien perään ja niin ne aikataulut venyivät ja kaatuivat. Olemassa oleva tie todettiin erittäin vaaralliseksi, onhan se ollut olemassa 40-luvulta lähtien, joten hyvähän sitä on nyt lähteä tilannetta korjaamaan. Samaan syssyyn ELY-keskus totesi naapurille vievän tien käyttökieltoon. Mielenkiintoista nähdä tuleeko kunta noudattamaan tuota kieltoa, kun on kuitenkin velvollinen huolehtimaan useamman kerran viikossa sokealle ja kuurolle vanhukselle puhtaat vaatteet ja lämpimän ruuan. Yksi ongelmista oli myös naapureiden kuuleminen, kaikkia naapureita emme pystyneet tavoittanaan, joten tehtävä jäi kunnalle. Kuinkas ollakkaan homma tuli bumerangina takaisin meidän hoidettavaksemme, sillä kiinteistön omistaja ei ole valtion tiedossa. On siis mahdollista kadota Suomen kaltaisessa poliisivaltiossa, erikoista sanon minä. Onneksi kuitenkin vanhanaikainen tapa hyväksytään, joten kyltti pystyyn ja määräajan umpeutumista odottamaan.

Tontilla kirjallisesti suoritettu kuuleminen ajaa myös asian.

Vastoinkäymisistä johtuen talon toimitusaikaa siirrettiin pariin kertaan ja lopputuloksena toimitus muutettiin kokonaan seuraavalle vuodelle. Masennus valtasi rakennusprojektin ja hanskat laitettiin vastoin tahtoa naulaan. Hommat jätettiin odottamaan seuraavaa vuotta. Talvi oli tulossa.

Paperibyrogratiaa parhaimmillaan, hakemus muutaman liitteen kera.

Kuinkas sitten kävikään. Rakennuslupa saatin ehdollisena, mikäli poikkeamispäätös saadaan läpi on lupa rakentaa. Valoa siis tunnelin päässä oli havaittavissa, vaikka aikataulut olivatkin tässä vaiheessa venyneet lupien osalta puolellatoista kuukaudella. Muutamat mustat mielikuvat ehtivät jo lupakäsittelyn aikana pyöriä mielessä, että mitä jos tontille ei saisikaan rakentaa, mitäs sitten tehtäisiin. Niin ei kuitenkaan käynyt, onneksi. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään, marraskuun alussa oli turha käynnistää urakkaa uudestaan.

Tontilla ei ole tehty mitään sitten talon purkamisen, ellei varaston siivoamista lasketa. Tosin itse pidän sitäkin merkittävänä, sillä hommia on huomattavasti helpompi jatkaa kun tavarat eivät ole pitkin poikin lääniä.

Asiat järjestyksessä, ainakin työvälineiden osalta.

Joulukuu tuli ja joulu meni, nyt eletään vuoden vaihdetta. Lunta ja pakkasta ei missään! Eli projektin pysäyttäminen oli turhaa. Turhaa on kuitenkin jossitella jälkikäteen, jos hommia olisi lähdetty viemään riskillä eteen päin voisi oystyttäminen olla hyvin lähellä. Niin ei kuitenkaan ole. Näissä hommissa selvästi mikään ei ole täysin varmaa. Varmempaa rakentamisesta tekisi se, että kohde ei sijaitsisi pohjavesialueella, joka tuo omat haasteensa. Näillä kuitenkin mennään, joten turha jossitella ja valittaa.

Nyt kuitenkin hommia on lähdetty viemään eteen päin. Uudenvuoden jälkeen torstaina menen neljän kuukauden tauon jälkeen käymään kunnassa. Käyn vahvistamassa rakennusluvan lainvoimakseksi ja sopimassa aloituskokouksen ajankohdan, ehkä jo viikolle 2. Tontille on myös tilattu rakennuksen maastoonmerkintä, eli hommat on käynnistetty jälleen. Nyt haasteena on löytää KVV- ja IV-vastaava ja aloittaa perustuskaivuiden suunnittelu. Perustukset nousee tontille ennen kevättä ja se on nyt päätetty! Niskasta kiinni ja lopetetaan se uneksinta, hommat ei selvästikkään hoidu ilman, että niiden eteen tehdään töitä.

Apuvoimia

Se mitä ei yksin lihasvoimalla jaksa, on ihminen kehittänyt koneen avustamaan. On se myönnettävä, että ei näitä hommia pelkillä lihasvoimilla hoideta.

Pihamaalta kaadetut isot koivut jättivät polttopuun lisäksi jälkeensä valtavat kannot. Mitähän niille keksisi...?

Maaseudun sanomat vuodelta 1954 sen jo tiesi. Kaatui!

Kaivinkone siis tontilla käynyt pyörähtämässä. Melko erinäköinen on tontti nyt kun ei tulevan talon paikalla ole muuta kuin myllättyä maata. Täytyy pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan tulevien kuukausien aikataulutusta kun tuo syyskuukin lähestyy verkkaisesti. Jospa saisimme poikkeamispäätöksen ajallaan takaisin ja rakennuslupaa päästäisiin hakemaan Tuusulan kunnasta syyskuussa.

Jätevesisuunnitelma on laitettu Hämeenlinnalaisen insinööritoimiston työnalle ja kun se valmistuu pääsee kilpailuttamaan urakoitsijoita. Siinä vaiheessa alkaa jo budjettilaskelmatkin alkutöiden osalta vakiintumaan (toivottavasti).

Purkutalkoot ja luovutusvoitto

Mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa, joten talkoovoimin käsipelillä (persaukisia tässä kun ollaan) päätimme hoitaa vanhan talon purkamisen . Kyllä siinä väkerrettiin ja välillä piti lähteä hakemaan k-raudasta moottorisahaan lisää teriä ja muutamia sorkkarautoja sekä muuta tykötarpeellista.

Yhdentoista aikaa illalla oli pakko laittaa hanskat naulaan ja siirtyä nukkumaan. . .  Hommat jatkuivat tästä aamusella.

Toisena päivänä alkoi talo hieman jo väsymään.

Muuri ja piippu saatiin katkaistua, mutta silti talo sinnitteli (osittain ainakin) pystyssä. Tässä vaiheessa alkoi usko loppua ja toivo oli jo mennyt.

Lisää materiaalia uutta grilliä varten.

 Talosta katkaistiin kaikki nurkkahirret moottorisahalla samoin kuten kattotuolissa olevat kantavat osat ja ulkoseinissä olevat kakkosneloset. Teollisuusvinssin avulla kantavista kohdista vinssaamalla taloa saatiin matalammaksi, mutta ei täysin kaatumaan. Kaksi ulkoseinistä repeytyi, joka sai katon notkahtamaan, mutta periksi ei talovanhus silti antanut.

Vaikka kyseessä on pieni 50-luvulla rakennettu tönö ei rakennusmateriaaleissa ole säästelty. Talo on rakennettu todella hyvin vaikka ulkomuoto ei kunnosta kovin kummoisia viestikkään. Eivät ehkä tontilla ostoaikeissa käyneet olleetkaan täysin hakoteillä kun olivat harkinneet jopa vanhan talon kunnostamista.

Loppu kesälomaviikko kuluikin sitten pihaa siivoten ja saunarakennusta järjestelle. Nyt on kaikki tarvikkeet hyvässä ojennuksessa, joten hommat luulisi jatkossa sujuvan sutjakkaammin.

Talo voitti tämän erän. Täytyy myöntää. Ei käsivoimin tuollaisen kaataminen ihan simppeliä olekkaan, varsinkaan kun talon kunto oli huomattavasti parempi mitä oletti. Sääntönumero yksi, älä koskaan aliarvioi vihollistasi. Vaikka täytyy myöntää tappio talolle, nostan hattua talon rakentajalle.

Pihahommia

Sanonnan mukaan omakotitalon omistajalla ei hommat lopu kesken. . . Tuntuu, että ei ne hommat lopu vaikkei taloakaan vielä ole ;)

Metsuri käynyt pihalta kaatamassa osan merkityistä puista. Eipähän tarvitse polttopuuta muutaman vuoteen ostaa.  Käsittämättömän raskasta hommaa käsipelillä siirtää ja karsia kaadettuja puita, mutta onneksi tässä on vielä aikaa siistiä tonttia ennen kuin päästään maatöitä tekemään.

... kompakti malli sopii erilaisiin pihatöihin, kuten oksien ja pensaiden siistimiseen, polttopuiden tekoon ja harrastetöihin....

Ei tarvitse puntilla käydä kun pöllejä pihalla pyörittelee.

Pikkuhiljaa kaikenlaisia tarvekoneita ja -välineitä on tullut hankittua. Harmaita hiuksia myös hankittua takuuvaihtojen ja reklamaatioiden myötä. Eiköhän tässä vähitellen ala hahmottua mistä kannattaa ostaa ja mitäkin kun on muutaman kerran kantapään kautta opin hakenut.

Ihan ei kaikkia pihan oksia ehtinyt silppuamaan ennen kuin kone sanoi sopimuksensa irti...

"Oksasilppuri" mallia Wolf Garten

 Tammiston Netraudasta tuli ostettua keskihintatasoa kalliimpi Wolf Garten-merkkinen oksasilppuri, mikä teknistentietojen perusteella vaikutti järkevältä hankinnalta. Nyt päätimme siis panostaa enemmän. Ei siis "edullisin mahdollinen halpahallista hankittu".

Kuinkas sitten kävikään. Laite toimi noin kuuden oksan verran eikä koneen tuottama "hake" täysin vastannut oletusarvoa. Reklamaatio Netraudan kanssa sujui kaikkea muuta kuin jouhevasti ja he eivät kauppaa suostuneet purkaa vaan jouduimme ottamaan uuden koneen tilalle. Täytynee yrittää vielä toistamiseen, että saadaanko kone tuottamaan viillettyjen oksien sijaan todellista haketta vai joutuuko tällä kertaa olla yhteydessä ensin kuluttaja-asiamieheen, jotta homma saadaan ratkaistua.

Paska maku jäi ainakin ks. puljusta ja sen toiminnasta. Itse en ainakaan jaksa kuluttajana olla juoksutettavana paikasta toiseen ja kärrätä selvästi viallista tuotetta ympäri kyliä.

Paperihommia ja paljon byrokratiaa

Ensimmäinen virhe, jonka voi suunnittelun osalta tehdä on olettaa lupa-asioiden hoituvan nopeasti, jouhevasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. . .

Kunnalle jätetty poikkeamispäätöshakemus ei asemakaavan osalta kelvannutkaan vaan jo alkumetreillä täytyi hakemusta täydentää. Erikoisinta on se, että karttaan pitää piirtää suunnitelma jätevesien osalta vaikka kyseinen suunnitelma olisi hatusta vedetty eikä missään muotoon toteutuisikaan. Vaikea ymmärtää miksi näin, mutta täytyy vain yrittää sisäistää, että viranomaisten pillin mukaan pitää nyt tanssia.

Vanhasta talosta tehty purkuilmoitus on myös saapunut takaisin ja lupa on myös saatu. Kunta on katsonut, että naapureita ei tarvitse "kuulla" asian tiimoilta (onneksi näin, yksi homma vähemmän). Roskalava on tilattu kesäkuun puolelle välille ja talkooväkeä koitettu kovasti houkutella hommiin, talkoojuoman, hyvän ruuan ja vielä paremman seuran avulla. Saa nähdä purkeneeko vanha tönö viikonlopussa.

Myös maaperätutkimusraportti on valmistunut. Sen myötä yksi iso kivi sydämeltä vierinyt pois. Maaperätutukimus olisi suotavaa teettää ennen tontin ostoa, mutta meidän kohdallaan turhaan jahkailuun ei kuitenkaan ollut "aikaa". Tonttimme kohdalla myös vanhojen rakennuksien kivijalat antoivat osviittaa siitä, että suohon rinnastettava tontti ei ole kyseessä.

Raportissa on kamalasti käppyröitä ja erilaisia lukemia, maallikko ei juurikaan niistä mitään ymmärrä, eikä kai tarvitsekkaan. Mittauspisteitä yhteensä tuli kahdeksan, jotka näkyvät ylimpänä olevassa kartassa. Niiden avulla on sitten annettu lausunto, siitä kuinka tulevat rakennukset tulisi perustaa. Uudenmaan Maanrakennussuunnittelu suosittelee anturaperustamista, johon myös todennäköisesti päädymmekin. Mahdollisuus on myös perustaa suoraan maanvaraisesti, kunhan pohja on ensin tasoitettu. Aika näyttää tuleeko autotallikompleksi toteutettua sitten niin, kun kyseessä on hieman kevyempi rakennus kuin tuleva talo. Näissä asioissa konsultointiapua onneksi saammekin pääsuunnittelijaltamme, joka tekee perustussuunnitelmat.

Asemapiirrosta, naapureiden kuulemista ja vähän paperihommia

Asemapiirros valmis, joten paperihommat ja kuuleminen pystytään vihdoin aloittamaan. Ensiviikolla paperit sitten kuntaan, jonka jälkeen alkaa pitkä odottaminen. Joka toivottavasti ei ole pidempi kuin ohjeistuksen mukainen 4kk.

Kuuleminen neljän osalta kuudesta hoidettu. Yksi jää suosiolla kunnan tehtäväksi, tuskin sitä naapuria saa kiinni, kuulemma parempaan talteen korjattu. Yhtä tarkoitus vielä huomenna äitienpäivänä käydä yrittämässä, jos sattuisi maajussi olla silloin kotosalla. Mikäli ei niin maanantaina viimeinen yritys, jos ei silloinkaan niin jääköön kunnan hoidettavaksi. Onneksi suurin osa on onnistuttu hoitamaan itsenäisesti, säästyy vähän rahaa ja tuli tutustutta naapureihin ja kuultua tontin sekä alueen historiaa. Onnistunut päivä!

Vähän enemmän kalliopölyä, mutta vihdoin vettä

Eilen saivat porarit valmiiksi toisen reijän. Yhtä syvissä lukemissa mennään. 150 metriä, mutta tällä kertaa tuli vettä. Hiphip hurraa! Seuraavaksi täytyisi keksiä, mihin ihmeeseen tuo porausjäte jemmataan. Pihamaa on täynnä kosteaan laastiin verrattavaa liejua, ei taida taivaalta tulevat sateet riittää sen huuhtomiseksi. . . 

Vielä puuttuu pumppu ja sitten on käyttövesiliittymä valmis!

Eilen tuli myös merkattua maaperätutkimusta varten tulevien rakennuksien nurkkapaikat, niiltä osin kun se on oli mahdollista. Kolminkertainen tulee uusi talo olemaan purettavaan verrattuna, saa nähdä miten istuu tontille, kun pelkkien ulkonurkkien avulla sen koon hahmottaminen on melko vaikeaa.

Myös kaadettavat puut tuli merkattua ja muutama pienempi samalla kaadettua. Vielä pitäisi miettiä, mihin kaikki puut kasaa, nimittäin 20 isosta koivusta/kuusesta tulee jonninverran polttopuuta.

Talo tilattu, toimitus tuonempana

Tänään tuli laitettua kaikki nimet alle saatuhin tarjouksiin ja allekirjoitettua lopullinen tilaus. Onneksi nyt kun tämä aikataulutus on kovasti riippuvainen Tuusulan kunnan rakennusvalvonnasta ja lupia käsittelevistä tahoista voitiin sopimukseen tehdä ehto poikkeamis- ja rakennusluvan saamisesta eli talotehtaan toimitus on ehdollistettu näiden lupien saamisella.

Paljon on muutoksia tehty talomalliin, joka lähti tilaukseen. Itse en oikein osaa mieltää taloa enää pakettitaloksi, koska malliin on tehty niin paljon meitä varten muutoksia, jotta lopputulos olisi tarpeita ja haaveita vastaava.

Omatalon Optimi Trend 127 on toiminut suunnittelun pohjana.

Tilaukseen lähteneessä talossa on jäljellä kaksi makuuhuonetta, sillä yhden osalta päädyimme seinän poistamiseen. Näin ollen olohuone muodostaa makuuhuoneen kanssa yli 30 neliön yhtenäisen tilan. Jotta avaruuden tuntu ei loppuisi siihen, poistimme myös keittiön ja olohuoneen välisen seinän. Jonka seurauksena nämä kolme tilaa ovat yhteensä yli 50 neliön kokoinen avoin tila.

Muutokset eivät suinkaan lopu tähän. Jotta isossa yhtenäisessä tilassa riittäisi valoa, lisäsimme ja muutimme ikkunoiden kokoa ja lisäsimme yhden sisäänkäynnin terassille.

Kermaksi kakun päälle hartain toiveeni myös toteutui, korkeampi sisäkattokorkeus, minkä talotehdas pystyy mahdollistamaan vinolla sisäkatto ratkaisulla. Korkeimmalla kohdalla sisäkatto tulee olemaan 3,7 metrissä. Ei pitäisi enää Tanelinkaan lyödä päätään.

Talon pohjaa myös muutettiin vastaamaan tarpeitamme muuttalla vaatehuone tekniseksitilaksi. Näin ollen lämminvesivaraajalla ja muilla teknisillä vempaimilla on oma "kotinsa" eikä niitä tarvitse sijoittaa kodinhoitohuoneeseen. Jääpähän enemmän tilaa pyykkihuollolle ja muulle mukavalle.

Myös molempia talon vessoja suurennettiin, ihan vain siksi, että kun tilaa on niin miksi ei sitä jakaisi tasaisesti kaikkiin asunnon huoneisiin. Kokonaispinta-alaltaan talo on 127 neliötä, joten 58 neliön kaksioelämään tottuneena voi talo tuntua aluksi isolta.

Muokkaa mieleiseksi! Meidän tapauksessa vain ulkomitat pysyneet muuttumattomina. Olisihan niitäkin voinut muuttaa, mutta eiköhän tuo huoneistoala nyt riitä, että tallillekkin jää rakennusoikeutta.

Tänään tuli tehtyä vielä muutamia lisäyksiä toimitussisältöön, ennekuin tilaus saatiin valmiiksi. Viikonloppuna kävimme katsomassa Vantaalla yhtä valmistuvaa Omataloa, johon oli ulko-oven viereen lisätty levike. Luonnollisesti minä siihen ihastuin ja täytyihän se tilaukseen lisätä. Kukkaro kiittää kun tekee moisia ratkaisuita. Noh, kertyypähän enemmän plussapisteitä, plop plop.

Omatalo Optimi 111

Omatalo Optimi 127

Tyylillisesti talo tulee näyttämään ulkopuolelta yllä olevien talomallien välimuodolta. Molempien hyviä puolia yhdistelemällä on löytynyt tontille ja omiin mieltymyksiin istuva versio. Näin se nälkä kasvaa syödessä, kuinkakohan paljon rahareikiä löytyy kun sisäpintoja aletaan tekemään. . .

Kuivaa kuin Saharassa...

 Hommat seisoo, kun asemapiirros ei vieläkään ole valmis. Hieman ollut aikatauluongelmia RI:n kanssa, joten naapureiden kuulemisia ei ole päästy aloittamaan. Mikäli onni on myöten on piirros viikon alkupuolella valmis (sormet ristitty).

Aikaa säästääksemme päätimme tilata tontille porakaivourakoitsijan. Tosin ei tämäkään osa-alue ole mennyt kuin strömssöössä. Pohjavesialueella sijatseva tontti, kaivo tällä hetkellä 150 metrissä ja vettä ei nimeksikään (hieman kosteaa liejua saatu ulos). Täytyykö tässä kohta alkaa pyörimään tonttia ympäri haarakepin kanssa, jotta varma vesisuoni löytyisi.

Porakaivo Part I

Tänään urakoitsijan piti paineaukaista kaivon pohja, mutta se ei oikein onnistunut kuten oli suunniteltu. 15 metrin kohdille jämähti paineavausmansetti, joten hommat jatkuu huomenna.

Ei lähtenyt edes voimalla mansetti, sinne se on 15m syvyyten jäänyt jumiin.

Tästä jatkuu urakoitsijoiden duuni huomenna, saa nähdä joutuvatko tekemään uuden reijän (?)

Pahimmassa tapauksessa joudutaan poraamaan uusi kaivo, ellei vanhasta kaivosta saada mansettia irti. Tämä tietäisi lisää hiekkapölyä, mutta ei onneksi rahanmenoa, kiitos vesitakuun! Ei maalata piruja seinille, mutta kohta on tontti kuin reikäjuusto ja vettä ei silti löydy.

Tontille on porareiden jäljiltä ilmestynyt muutamia kalliopöly- kasoja. Onneksi ei ole tullut ikkunoita pestyä tönöstä ;)