Keskikesän juhlaa

Niin kuluivat juhannuksen pyhät. Keli oli kuin morsian, sunnuntaiaamuna yövuorosta lähtiessä ikkunat jäässä ja vettä satanut useamman päivän putkeen. Odotellaan kuivempaa kautta, josko se kesä käynnistyisi uudestaan. Talokin vielä maalaamatta, ehkäpä ennen kesälomaa tulisi aurinkoinen viikonloppu, jolloin olisi vielä töistä vapaata.

Juhannuspalapeli

Tontilla päästy hyvään alkuun ilmanvaihtokanavien kanssa. Vaikkakin hommat tyssäsivät lauantain osalta kun tarvikkeet loppuivat kesken. IV-kanavista vapaa päivä hyödynnettiin sitten paperitöihin uppoutuen. Tässä vaiheessa on hyvä jo varautua verouudistukseen, joka velvoittaa ilmoittamaan maksetut palkat/taksat verottajalle ennen lopputarkistusta. Uhkasakko kyllä patistaa huolehtimaan asiat vimpanpäälle kuntoon. Alkaa kuitteja olla jo pienen arkiston verran, joten hyvä niitäkin välillä järjestellä. Täytyy joku päivä käydä verotoimistosta tiedustelemassa kuinka verouudistus, joka astuu voimaan 1.7.2014 vaikuttaa yksityiseen OKT rakentajaan. Miten se käytännössä vaikuttaa?

 Tänään olikin edessä taas kerran ostosreissu rautakauppaan. Lisää alumiiniteippiä, putken jatkoja sekä supistimia, sidontalankaa unohtamatta. Tuntuu, että teippiä ja lankaa menee valtavat määrät, mutta eipähän tarvitse nukkumaan mennessä miettiä kerääkö putket ympärilleen kondensiovettä ja kastelevat yläpohjan eristeet. Tehdään nyt kerralla kunnolla niin ei myöhemmin tarvitse korjailla. Huomenna taas hankkimaan alumiiniteippiä ja lankaa, laatikollinen tällä kertaa niin ei heti pääse loppumaan.

Lattia-Janikin soitteli tänään. Ei urakoitsijoillakaan ole vapaapäiviä saati juhannuspyhiä, samassa veneessä kuin mekin. Hän ohjeisti ottamaan muovit pois ja sanoi tulevansa ensi viikolla tekemään hionnan. Sitten pääsemmekin kantamaan pihalta rakennustarvikkeet sisään ja siirtämään autotallin tarvikepaketin parempaan suojaan.

Pidin kiinni keittiöstäni viime juhannuksena!

Viime vuonna kesäloman alussa satuin Vantaan Sanomista bongaamaan Kvikistä kertovan lehtijutun, jossa kerrottiin, että 19.6 järjestetään Petikossa kilpailu, jonka voittaja saa itselleen 6500e arvoisen keittiön.

Totta kai sitä maanantaina piti mennä paikan päälle tiedustelemaan, että mistä oikein on kyse. Samalla kertaa päätin ilmoittautua mukaan. Kilpailun ideana oli pitää kättä keittiösaarekkeen päällä pisimpään. Keskiviikko aamuna kymmentä yli kymmenen kilpailu alkoi. Kahdeksan kilpailijaa oli saapunut paikalle (osa oli jättänyt leikin kesken jo tässä vaiheessa).

Kaikki vielä kilpailussa mukana.

Olin päättänyt, että kotiin lähdetään vasta kun keittiö on minun! Olin henkisesti varautunut, että kilpailu tulee kestämään muutaman vuorokauden tai vähintäänkin yhden. Kyllähän siinä kestikin reilu vuorokausi. Hiljalleen muut kilpailijat keskeyttivät tai tekivät virheen eli nostivat käden pöydältä. Osa totesi, että parempi lopettaa ajoissa kun tässä selvästi tulee kestämään ja osa joutui lähtemään juhannuksen viettoon. Lopulta jäin Tarjan kanssa kahden. Muutaman tunnin jatkoimme, jonka jälkeen teimme sopimuksen keittiön jakamisesta. Kilpailu ratkesi siis kaksoisvoittoon. Tulevan kotimme keittiöllä on aikamoinen tarina. Kirjaimellisesti seurustelukeittiö!

Aikaisemmin en ollut vielä miettinyt, että millainen keittiö rakennettavaan taloon tulisi. Oikeastaan saarekemalli oli mielessä, koska olohuone ja keittiö oli tarkoitus avata yhtenäiseksi tilaksi. Keittiövoiton myötä kuviot olivat selvillä. Meille tulisi massiivinen saakere, mikä toimisi kodin sydämenä. Saarekkeen mustavalkoinen väritys istui paremmin kuin hyvin omaan makuuni.

Suoria ja pelkistettyjä linjoja.

Sekä keittotaso että lavuaari on sijoitettuna saarekkeeseen, keittiöhirmun unelma!

Elokuun 31. päivä keittiö purettiin ja kuljetettiin "väliaikaissäilytykseen".

Vuosi sitten en olisi osannut arvata, että vieläkään keittiö ei olisi päässyt kotiinsa. Rakentaminen on monista vastoinkäymisistä johtuen hidastunut, joten edelleen saareke on "väliaikaissäilytyksessä". Toivotaan, että pian se päästäsiin kantamaan edes sisälle odottelemaan seinien pystytystä ja katon levytystä. Tämä juhannus kuluu hieman erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna. Nyt ohjelmassa on ilmastointikanavien eristämistä vähemmän kilpailuhenkisissä tunnelmissa.

Kura lentää ja urakka etenee

 Ei olisi uskonut, että tämä vaihe menee suunnitelmien mukaan tai edes lopun osalta aikatauluun. Lattialämmitysasennus tapahtui sovitun päivän mukaan ja ilman ongelmia. Aluksi valun sovittaminen urakoitsijan kalenteriin oli mahdottomuus, ensimmäinen vapaa ajankohta löytyi kahden viikon päästä. Onneksi aikaa löytyi puhelinsoitosta katsottuna seuraavalle viikolle, joten jouhevasti hommat saatiin jatkumaan. Uusi tekijä oli varmuudenvuoksi hankittu valmiiksi, jos suunnitelma B olisi pitänyt ottaa käyttöön. Urakoitsijan kohdalla ei tarvinut  onneksi tukeutua tuntemattomaan ns. jokerikorttiin. Hämeenlinnalainen lattiamiehen työn jäljestä oli tuttavan kautta saatu hyvät suositukset, joten pettymyksiä tuskin tulisi.

Tiistaiaamunua hieman epäilytti kun lähdimme heittämään isipapan kanssa roskakuormaa kaatopaikalle, että saapuisiko lattiamies paikalle. Hän oli kuitenkin sovitusti iltapäivästä tontilla odottelemassa betonikuormaa kun saavuimme roskakeikalta. Esivalmistelutkin oli jo tehty. Laitteet lattiakoron määrittämiseen oli asennettu ja lattian korkoerot tarkistettu. Pohjatyöt oli tehty toleranssien sallimien rajojen puitteissa, joten valu voitiin suorittaa sovitulla aikataululla. Vain betoni puuttui. Jämpti kaveri ei voi muuta sanoa!

 

 Yhden aikoihin tontille saapui Ruduksen pumppuauto, joten hommat käynnistyivät epäilyksistäni huolimatta. Hetken papan kanssa ihmettelimme vierestä työmisten touhuja. Tarkkaa hommaa pumppuauton ohjaaminen, mutta ulottuvuus omaa luokkaansa. Niskapokahommat saivat kuitenkin jäädä ja aloimme rakentamaan pääoven terassia kun materiaalitkin oli vartavasten hankittu.

Säiliöstä pumppuautoon, pumppuauton vetoisuus ei riitä, joten järkevämpää käyttää kahta autoa.

Ammattimiehet töissä. Helpoltahan sen saa näyttämään kun osaa...

14. kuutiota kuraa

Etuterassi saatiin rungon osalta valmiiksi, puolet kannesta jäi kiinnittämättä sateen takia.

Tänään oli sopivasti iltavuoro, joten ehdin ennen töiden alkua käydä tekemässä tarvittavat lattian jälkihoitotoimenpiteet. Aamu ei tosin alkanut kovinkaan vahvasti kun kävin hankkimassa rakennusmuovia lattian peittämistä varten. Hermothan siinä meni. Erikoiskaupassa, jossa pitäisi olla töissä henkilöitä, jotka jotain asiasta ymmärtävät ovat pihalla kuin lumiukot. Mutkan kautta kuitenkin  suojamuovit toisen kaupan hyllyltä kyytiin ja kohti tonttia. Kovasti on kyllä rakennusprojektin aikana alkanut ihmetyttämään rautakauppojen asiakaspalvelun taatu vai pitäisikö sanoa laaduttomuus? Vain  muutamissa kaupoissa on tähän asti saanut palvelua, josta on voinut sanoa jälkikäteen, että nyt jäi hyvä maku käynnistä. Johtuneeko tämä vaikeasta taloustilanteesta vai siitä, että palveluun ei panosteta rautakaupoissa.. Minulle merkkaa luonnollisesti ensin hinta ja vasta sitten palvelun laatu. Jos palvelun on kuitenkin sieltä ja syvältä en jaksa kyseistä puljua ottaa edes mukaan hintakilpailutukseen.

Hermojen menetyksen jäljeen pääsin kuitenkin tontille ja työn touhuun. Tuntui utopiselta astua terassin ovesta sisään. Kävellä lattialla. Meillä tosiaan oli lattia! Talon sisällä oli hyvin kostea ja lämmin ilma, sillä kuivuvasta betonista oli yön aikana siirtynyt lämpöä. Lattia piti kuitenkin vielä kastella ja peitellä muovilla, jotta kuivuminen ei tapahtuisi liian nopeasti kosteuden haihtuessa.  Auton pesussa käytettävä painesäiliö toimi loistavana apuvälineenä hommassa. Lattiamies oli vinkannut lähtiessään, että seinillä olevat suojamuovit kannattaa hyödyntää lattian peittelemisessä. Itselle ei välttämättä olisi tullut edes kaikessa tohinassa moista mieleen. Olemassa olevat muovit hyötykäyttöön, joten ostettua muovia ei tarvinut käyttää.

Parisen viikkoa lattia kuivuu muovien alla, jonka jälkeen voidaan suorittaa hionta. Loppuviikon missiona on laittaa tarjouspyynnöt menemään tarvittavista ilmastointiputkista sekä viimeistellä pääoven terassi. Muutama rakennuspuhallin täytynee myös asentaa talon sisään, jotta saadaan sisäilma vaihtumaan. Ukko viettää viikonlopun Ruotsin puolella järjestettävässä autotapahtumassa, katsotaan mihin omat paukut riittää töiden lomassa.

Lattian jälkihoitotoimenpiteitä seuraavana päivänä, kastelu ja muovitus. Lattian osalta hommat jatkuu kahden viikon päästä.

Toivotaan, että juhannusviikolla päästäisiin asentamaan ilmastointikanavia tai jäykistävien väliseinien runkoa, jotta lattian kuivumiseen kuluva aika tulisi käytettyä jotenkin hyväksi. Jännä nähdä kuin käy. Tämä juhannus kuluu varmasti yhtä exclusiivisissa merkeissä kuin viime vuotinenkin. .  .

Hikeä, verta ja kyyneleitä

Viimeiseksi ei kannattaisi jättää vaikeimpia kohtia, jääköön se tästä työvaiheista päällimmäisenä mieleen... Styroksien laitto loppua kohti hidastui, johtuen työvaiheeseen puuttumisen, mutta ennenkaikkea teknisentilan ja kylpyhuoneen putkituksien, jotka tekivät asentamisesta hidasta. Suorastaan hermoja raastavaa. Urakka olisi kannattanut aloittaa selvästikkin hankalimmasta, jolloin loppua kohti työ olisi vain helpottunut ja nopeutunut. Jälkiviisastelu ei paljon auta, paska duuni mutta tulipahan tehtyä. Myös takan alle työstetty finnfoam vakuutti jämäkkyydellään, seuraavassa kohteessa ei käytettävästä eristelevystä tarvitse liiemmin neuvotella, eiköhän asia on nyt opittu kantapään kautta. Kaikessa ei kannata säästää, sillä jostain päästä se säästö kostautuu ja tällä kertaa aikatauluissa sekä hermoissa.

Viimeinen 1/3 lattia-alasta tuotti suurta tuskaa ja työtä eikä homma tuntunut edistyvän ei sitten millään!

Pala palalta kuitenkin homma saatiin kursittua kasaan, yllättävän voimaannuttavaa nähdä muutakin kuin soraa.

Raudoitusten mallailu kävikin muutamassa päivässä, suurin harppauksin eteenpäin.

2. päivänä raudat löysivät paikkansa, aluksi näytti, että materiaali loppuu kesken, mutta toisin kävi ruudulleen riitti.

Kyse ei ole tikkaista. Lattialämmityksen jakotukkia varten piti rakentaa teline, joten siinähän se.

Styroksien laitto vei kaiken kaikkiaan aikaa hieman alle kolme viikkoa. Joten mistään viikonlopun hommasta ei ollut kyse, vaikka se aluksi siltä vaikutti. Kylläkin mahdollista se olisi saada valmiiksi viikonlopun aikana JOS soraa ei tarvitsisi kärrätä 5cm pois jokaisen levyn alta ja styroksi paksuus olisi 100 tai käytössä olisi finnfoam-levyt. Viisaampana seuraavan urakan kohdalla. Eiköhän autotallin pohjat eristetä huomattavasti verkkaisemmin.

Raudoituksen kanssa ainoa ongelma oli rautojen iso koko. Kokonaisena raudat eivät sisään mahtuneet, joten rälläköinti oli ainoa vaihtoehto. Muuten työ sujui jouhevasti, jos pientä työtapaturmaa ei lasketa. Pelkällä säikähdyksellä selvitty vaikka pahemminkin olisi voinut käydä, kun raudoitusverkon harjateräksen pää painui nilkkalumpiosta sisään.

Nyt elämme tahdikkuuden kultaista aikakautta. Torstaina tontilla pitäisi Lämpökeisareiden tulla asentamaan lattialämmityskaapeleita ja ensi tiistaina on lattiavalupäivä. JÄNNITTÄVÄÄ! Kohta päästään tekemään sisähommia ja toivottavasti myös näkyvää edistystä tapahtuu.

Lattiavalun jälkeen on tarkoitus tilata kunnasta rakennetarkastus, jonka jälkeen päästään asentamaan sisäkaton höyrysulkumuoveja, ilmastoinnin putkia sekä väliseiniä. Pienenä motivaattorina tehdä hommaa nopeasti eteenpäin toimii pihalla seisova villakuorma. Koko kesää ei viitsisi sitä siinä seisottaa, joten seiniä pystyyn niin päästään villoittamaan.

Yllättäen villakuorma saapui tiistaina tontille. Olimme täysin unohtaneet, että kuormapäivä oli siirretty kesäkuun alkuun.