Varaslähtö valkoisessa valtakunnassa

 Ei pitäisi mennä riemuitsemaan mistään... Seuraavana päivänä siitä kun ehdin hehkuttamaan, että lunta ei ole harmina niin kuinkas kävikään. Hieman reippaammalla kädellä sitä tuprutti ja niin sai maa valkoisen peitteen. Mistään ennätyshangista ei puhuta, mutta enempää ei tarvitsisi nyt tulla. Tämä talvi oli nyt tässä, eikös?

Keli lauhtui, mutta sen seurauksena tuli sitten harmiksi lunta.

Porakaivokin saanut hatun styroksista.

Perustajien oli määrä tulla tontille vasta kun vesi ja sähkö on varmistettu. No kuinkas kävikään. Urakoitsijat olivat hommissa heti maanantai aamusta kun loppuja sähkövetoja mentiin tontille tekemään. Kaapeli tulee vetää vielä kiepille tolpan päälle, jotta sähkölinja voitaisiin kytkeä uudestaan toimintaan.

Muutaman puhelinsoiton jälkeen asia sai jonkinmoisen selvyyden ja perustajat lähtivät tontilta. Ihme hätähousuja. Puhetta on vasta ollut aikataulun aikaistamisesta. Ei kuitenkaan töiden aloittamisesta.

Töistä tullessa poikkesin tontin kautta, koska urakoitsijat olivat  soittaneet käyneensä touhuilemassa tontilla toistamiseen. Kyllähän sielä oli tapahtunut edistystä, hieman yllättävää sellaista. Hommat olivat käynnistyneet perustuksen osalta etuajassa...

Normaalisti naapurilta lainataan sokeria tai munia, nyt taitaa tarvetta olla sähkölle....

Urakoitsijat ottivat varaslähdön, vielä ei ole edes sähköä tai vettä.

Talvella rakentamisessa on otettava huomioon pakkanen ja lumi. Sähkövastus pitää valettavan anturan oikean lämpöisenä.

Pressut ja styrokset suoraavat lumelta ja pakkaselta.

Hieman erilainen taukopaikka.

Nyt  se rahanmeno sitten vasta alkaakin. Hieman on ollut epävarmuutta rakennusbudjetin pitävyydestä. Varsinkin kun kuluja on ollut useaan otteeseen enemmän ja yllättävistä kohteista, joita ei ollut edes harkinnut. Tänään tein excel-taulukointia ja laskin kuinka paljon jää rahaa talopakettitoimituksen jälkeen. Sydän pamppaili ja ahdisti kun viivan alla näkynyt luku selvisi. Eihän rahat tulisi riittämään sisätiloihin millään!

 Hetken pohdittua ja kirottuani sain laskelmiini jotain tolkkua. Olin laskenut käytettäväksi olevan määrän sen mukaan, mitä tähän asti on lainasta nostettu. Ei mikään ihme, että loppusumma vaikutta liian pieneltä. Uuden laskentatoimituksen perusteella homma vaikutti huomattavasti paremmalta. Rahaa oli vielä käytettävissä, ei liikaa mutta uskon vahvasti, että riittävästi. Nyt on pidettävä kukkaronnyörit kireemmällä ja laskettava kuluja tarkemmin, niin ei tule turhia sydämentykytyksiä.

Toinen rakentajan perusvirheistä tuli nyt siis todistettua, ainakin jossain määrin. Ensimmäinen oli aikataulutus, toinen olkoon budjetointi. Rahaa ei selvästikkään ole koskaan liikaa, toivottavasti kuitenkin tarpeeksi.